Ulkoiltava kuitenkin on. Yleensä tietysti lenkkeillään aamusta ja illasta tällaisilla ilmoilla. Mutta koirapuistoon mennään säällä kuin säällä, silloin kun isäntäväelle aikatauluun vain sopii. Huli nauttii puistoilusta niin paljon, että yritän järjestää sille näitä hetkiä aina kun mahdollista.
Niinpä siis tänäänkin lähdetään liikkeelle pahimman iltapäivähelteen aikana. Arvelen Hulin kestävän matkan, koska se on melko lyhyt.
Matkalla tulee silti mieleen, olenko aivan viisas. Autokyytikin olisi ollut mahdollinen . Päässäni takoo kuitenkin ajatus, että Hulin on saatava kävellä mahdollisimman paljon, koska sillä on hiljaisiakin päiviä. Nyt minulla on aikaa kävelyttää sitä, onhan sunnuntai.
Taivallamme siis tienvarren varjoja etsien, Huli kieltään ja päätään roikottaen, minä lierihattuni alla päivitellen tätä ilmastonmuutosta, jonka piikkiin laitan kaikki poikkeamat siitä mikä mielestäni on " normaalia". Hulin askeleita siivittää tietoisuus siitä, minne ollaan menossa. Se muistaa reitin ja haluaisi vaihtaa jo hyvissä ajoin sille puolen tietä minne ollaan kääntymässä.
Perillä mennään yleensä ensin kahville läheisen kahvilan terassille. Se ei ole Hulille mieleen, mutta se tulee kuitenkin kiltisti, kun selitän että näin tämä asia vain on. Terassilla se istuu pää ja kaula ojentuneina puiston suuntaan, koko ajan lähtövalmiina. Jos kahvittelu kestää sen mielestä pitkähköön, se lysähtää välillä maahan makaamaan .
Ja lopulta, vihdoinkin, isäntäväki nousee ja lähdetään puistoon! Hulin päivän kohokohta pääsee alkamaan .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti