Aina nälkä...

Huomasin aika pian Hulin tultua meille, että sillä oli hyvä ruokahalu. Arvelin sen olevan merkki siitä, että sen pitää saada paljon ruokaa, itse asiassa aina kun se ilmaisee sitä haluavansa. Ekalla lääkärikäynnillä lääkäri lisäksi sanoi koiramme olevan hoikkarakenteinen, ei lihomaan taipuvainen.

Ei mennyt kovin montaa kuukautta, kun alkoi näkyä pientä pyöristymistä. Anton-isäntä ilmaisi selvästi, ettei sen tarvitse saada ruokaa niin paljon kuin se haluaa. Minulle asian hyväksyminen otti koville - kuten taisi ottaa sisarellenikin, joka kerran kesällä oli keittiössä syömässä voileipää, kun Huli vetoavine katseineen tuli keittiön ovelle. "Miten minä voin syödä tätä, kun Hulille ei saa antaa yhtään?" hän valitti.

Huomasin, että silloin kun koiran ruoka-annoksen laittaminen oli minun tehtäväni, laitoin mielelläni pari ylimääräistä lusikallista. Kun Huli joutuu niin paljon sopeutumaan meidän ihmisten tahtoon, niin pitäähän edes syödä saada reilusti... Anton melkein vihastui. Taas niitä äidin käsittämättömiä perusteluja, jotka pohjautuvat Hulin pitämiseen ihmisvauvana...
"Koiralla on aina nälkä",  valisti Anton, "se on terveen koiran merkki."

Niinpä jouduin taas kouluttamaan itseäni. "Huli meinaa lihoa, kylkiluut eivät enää erotu selvästi. Siispä otan tämän huomioon ja annan isännän päättää ruoka-annosten koon."  Toistelen itselleni, että terveellä koiralla on aina nälkä, ja ettei se kärsi siitä, jos se ei saa ruokaa niin paljon kuin haluaa.
Ja

Tykkään - en tykkää...

Koira herättää monenlaisia tunteita. Ennen Hulin tuloa ajattelin, että minä vain rakastan  sitä koiraa koko ajan yli kaiken. Heti kohta huomasin, että esim huonosti mennyt lenkki sai mieleni ärtyneeksi ja ajattelin, että onpa tämä vaikeaa. Kun Huli söi hanskani, suutuin ja moitin, näytin rikkinäistä hanskaa sille ja kysyin siltä vihaisena, mitäs nyt kädessä pidetään. Huli katsoi minua surullisen ja syyllisen näköisenä. Mietin olinko ollut sille turhaan ankara.

Joskus taas katson sitä, kun se makaa sängyllä pää käpälien välissä ja seuraa katseellaan ihmisten touhuja. Sen katse on lempeä ja miettiväinen. ; oikeastaan aika läpipääsemätön . Minun on mahdotonta tietää, mitä sen päässä liikkuu. Silloin saatan mennä sen luo, silittää ja jutella, ja Huli kellahtaa selälleen ja tilaa heti kokovartalohieronnan. Menneitä ei muistella , on vain tämä hetki. Silloin tunnen että onpa ihanaa että meillä on tämä Huli.