Koira herättää monenlaisia tunteita. Ennen Hulin tuloa ajattelin, että minä vain rakastan sitä koiraa koko ajan yli kaiken. Heti kohta huomasin, että esim huonosti mennyt lenkki sai mieleni ärtyneeksi ja ajattelin, että onpa tämä vaikeaa. Kun Huli söi hanskani, suutuin ja moitin, näytin rikkinäistä hanskaa sille ja kysyin siltä vihaisena, mitäs nyt kädessä pidetään. Huli katsoi minua surullisen ja syyllisen näköisenä. Mietin olinko ollut sille turhaan ankara.
Joskus taas katson sitä, kun se makaa sängyllä pää käpälien välissä ja seuraa katseellaan ihmisten touhuja. Sen katse on lempeä ja miettiväinen. ; oikeastaan aika läpipääsemätön . Minun on mahdotonta tietää, mitä sen päässä liikkuu. Silloin saatan mennä sen luo, silittää ja jutella, ja Huli kellahtaa selälleen ja tilaa heti kokovartalohieronnan. Menneitä ei muistella , on vain tämä hetki. Silloin tunnen että onpa ihanaa että meillä on tämä Huli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti