Kaupunkikoiran käytöskoodi, osa 2

Olen myös havainnut, että kaupunkikoira ei saa haukkua. Perheen isä teki talomme tontille Hulille oman ulkoiluaitauksen. Alun perin luulin, että Huli kiljaisee  riemusta sen nähtyään ja kirmaa kuntoilemaan nurmikolla.

 Luulo osoittautui pian vääräksi.

Ensinnäkin Huli pelkäsi mennä koko aitaukseen. Se kurkki pation ovella, nuuhki ja peräyttyi. Alkuun se suostui menemään aitaukseen vain kun joku perheenjäsen meni sinne ensin.

Sittemmin se on mennyt yksinkin, joskus jopa mieluusti. Koska aitaus on korkealla muuhun maastoon nähden, Huli tarkkailee keskittyneesti varsinkin alhaalla kulkevan kadun elämää. Havainnot ilmoitetaan välittömästi. Antonin ohjeiden mukaan ryntäämme sitten hyssyttelemään Hulia hiljaiseksi.
Myöskään koirapuistossa ei näköjään ole kovin suotavaa haukkua, ainakaan pitkiä aikoja. Oman lemmikin jatkuva räyskytys saa omistajan vaivaantuneena yrittämään erilaisia keinoja. Usein huomaan että koiralle puhutaan paheksuvaan sävyyn, ja toisinaan se tepsiikin.