Hämeenkyrössä ajelimme jo tutuksi tullutta reittiä Hulin kasvatuskotiin. Minusta näytti että Huli kävi hyvästelemässä Andrean, sillä se meni Andrean luo ja haisteli sitä pitkään juuri ennen kuin lähdimme autolle. Verenpaineeni alkoi nousta kun ajattelin Hulin saamista autoomme - miten ihmeessä saisimme sen nousemaan kyytiin?
Kotimatka oli painajaismainen. Huli läähätti koko ajan ja yritti ryntäillä edestä taakse ja takaa eteen. Se oli täysin paniikissa . Juttelin sille , en tiedä oliko se väärin tehty, mutta yritin rauhoitella sitä. Ajattelin ettei Hulin sydän kestä tätä.
Eikä tämä matka ikinä loppuisi ?
Lopulta kaarroimme kotipihaan. Ovi auki ja Huli remmin kanssa talomme pihalle. Tervetuloa kotiin, Huli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti