Matkalla ollessamme olemme kyselleet kotona olevasta Hulista. Anton on kertonut , että se hieman ihmettelee, kun yläkerrassa on niin hiljaista. Aikoinaan, kun se tuli meille , se joka kerran yläkertaan tullessaan kiersi kaikki huoneet läpi. Häntä vain heilui, kun se painui huoneesta toiseen. Se nuuhki kunkin huoneen, tuli sitten takaisin eteisaulaan ja usein lysähti keskelle tilaa makaamaan.
Nyttemmin se on lopettanut huoneiden tarkastamisen . Sillä on suosikkinsa yläkerrassa : se joko valitsee vierashuoneen sängyn tai vielä useammin makuuhuoneen sängyn, jolle se asettuu makaamaan. Pää käpälien päällä se hiljakseen tarkkailee ja kuuntelee, tai toisinaan jos on hyvin väsynyt myös torkahtaa. Isännän tulo saa sen aina hyppäämään sängystä eteiseen. Koska isäntä on opettanut sitä rauhalliseksi reaktioissaan, Antonkin saa varsin hiljaisen vastaanoton. Ilo näkyy lähinnä siinä, että se ryntää pureksimaan luutaan.
Täällä Varsovassa aiomme vielä tänä viimeisenä iltana käydä tervehtimässä Dianaa, jos se vain on tullut paikalleen torin varteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti