Arkea

Kesäloman  aikana on aamurutiini selvä: aamutoimien jälkeen lähdetään koirapuistoon, ellei suoraan sada vettä. Itse asiassa sateellakin saatetaan lähteä, mutta silloin on vielä todennäköisempää kuin muulloin, että koirakavereita ei puistossa näy. Puisto on iso ja kerrassaan sopiva isonkin koiran temmeltää.
Vielä viime kesänä Huli halusi leikkiä jokseenkin jokaisen koirapuiston tulevan koiran kanssa. Nyt on tultu valikoivammaksi. Mennään kyllä luoja haistellaan, mutta sitten helposti lähdetään eri suuntaan. Leikkejä syntyy lähinnä samankokoisten ja - näköisten koirien kanssa.
Rähinät Huli jättää muille, onneksi. Jos alkaa tappeluntapainen, Huli väistyy nopeasti takavasemmalle. Itse asiassa se pelkää edelleen kovasti isoja koiria. Irlannin susikoira on pelatussa numero yksi. Puistossa käyneet yksilöt ovat olleet itse rauhallisuuksia, mutta Huli on ollut kauhuissaan. Nyttemmin, Antonin toimien ansiosta, pelko on hieman hellittänyt.
Pelkään itsekin isoja koiria, joten on selvää, ettei Huli tunne oloaan kotoiseksi, jos minä olen remmin päässä ja iso otus tulee vastaan. " Turvaa Huli ei sinulta saa", totesi Anton kerran suorasanaiseen tyyliinsä, mutta lisäsi samaan hengenvetoon että hän arvostaa minun ahkeruuttani Hulin ulkoiluttamisessa.
Kerran sanoin Antonille, että ihmettelen Hulin sopeutumista aina vaan uusiin oloihin : Viipuri, vastaanottokeskus, Hämeenkyrön hoitokoti, Järvenpää.... " Onko sillä muita vaihtoehtoja?", vastasi Anton. Niin, tosiaan, mikä se toinen vaihtoehto olisi ?
Ajattelin taas kerran, että yritämme luoda Hulille mahdollisimman hyvät oltavat. Se on jo kiertänyt tarpeeksi.
Paljon Huli on rauhoittunutkin tämän eka vuoden aikana, jonka se on ollut meillä. Alkuun oli kaikenlaista paniikkireaktiota, ripulia ym. Muutaman kerran se kauhuissaan teki tarpeensa sisälle. Sen seurauksena muutama matto lähti roskikseen.